Kurssin alussa meillä oli tasokartoitus ja nyt viimeisellä kerralla teimme samat liikket jotta jokainen sai edistymisestään tietoa. Liikkeinä oli siis seuraaminen, liikkeestä maahan ja luoksetulo.
 
Ensimmäisen seuraamispätkän Nappi teki ihan jees, loppua kohti alkoi menemään vinoon ja oottaan palkkaa (olin päättänyt alussa että palkkaan vasta liikkeen loputtua). Loppuperusasento oli luonnollisestikin vino. No tää oli ohjaajan mokaa ihan täysin, mutta tästä opin sen että koira kyllä osaa, sille vaan on opetettu että palkka tulee aina tietyn jutun jälkeen. Mun on vaan jotenkin niin hiton vaikee tottua tuohon noutajan seuraamiseen. Tai Napin seuraamiseen, oon vaan kuullut että myös muilla noutajilla on samaa... Ei tietty sais yleistää! Tarkoitan tällä sitä, että kontrasti pk-koiran ja noutajan välillä on niin suuri, että olen yrittänyt selkeestikin Nappia saada samaan. No eihän se toimi. Tästä syystä seuraamista en oo varsinaisesti treenannut toooosi pitkään aikaan. Oon vaan tehnyt sille motivaatiota, jota jopa välillä löytyy. Kun taas sitten toisinaan sen seuraaminen on sellaista matkalaukku-tyyliä. No eniveis. Mua alkoi harmittaan jo tässä vaiheessa. Sori vaan, mutta olin hieman pettynyt suoritukseen.

Josta johtuen liikkeestä maahan menon valmistelevan osuuden irti seuraaminen lähti ok, mutta muutaman askeleen jälkeen koira veti sijaistoiminnolle ja alkoi jäädä jälkeen ja nuuskiin maata. Liikkeenohjaajan kehoituksesta annoin toisen käskyn ja koira palas seuraamaan. Itse liikkeestä maahan menikin sitten hienosti. Nappi pysyi maassa loppuun asti ja nousi ekalla käskyllä perusasentoon.

Sitten luoksetulo. Koira seuras ok, jäi istumaan, lähti käskyn kuulleessaan tuleen yllättävän nopealla (!) vauhdilla kohti. Mutta sitten kun emäntä oli ku puupökkelö koira veti sijaistoiminnolle, alkoi nuuskia maata mun oikealla puolella ja jäi sinne istuun.

Positiivista tuossa perseelleen menneessä treenissä/tasokartoituksessa oli se että tunnin alussa meidän luoksepäästävyys testattin kahdesti ja molemmilla kerroilla Nappi istui kontaktissa! Jes!

Mutta mutta. Ottaa päähän. Vuosi rakennettu koiralle tottista. Kaikki toimii ok, motivaatiota ollaan rakennettu ja sitäkin (välillä) löytyy. Mutta sitten kun tilanne muuttuu koira meneekin epävarmaksi. Ja kun se vielä on niin hemmetin herkkä ohjaajan tunnetilalle. Tuntuu että kaikki pitää olla aina "ihanaa" ja "kivaa" jotta liikkeet sujuu. Pehmeän koiran treenaaminen vaatii ihan älyttömästi vaivaa, kun ei riitä se perus TÄNNE on aina TÄNNE tuli sitten ukkoja tai puukkoja taivaalta - mentaliteetti vaan sen kanssa pitää treenata eri paikoissa, eri ilmalla, eri fiiliksellä... ja joka kerta vahvistaa sitä osaamista. Vieraalla kentällä jopa hyppy on ihan hiton vaikee.

Nyt otin sitä luoksetuloa tuossa "omalla pihalla" eikä mitään ongelmaa. Hitto kun sais tuohon elukkaan sen saman intohimon kuin damien kanssa treenatessa! Se osaa kyllä!!
Olen tästä Mikon kanssa keskustellut paljon ja olen/olemme tulleet tulokseen että koiralla täytyy aina olla yks päälaji ja Napilla se on se nome-puoli/metsästys. En voi alkaa vääntään sitä toiseen suuntaan ilman että se päälaji muuttuu. Toivon vaan, että edes jotain tulosta saamme aikaan pitkän treenaamisen jälkeen! Jotenkin vaan tarvitsen edes jotain konkreettista!!

No ei tässä mitään maailmanloppua odotella. Nappi Naperoinen on ihan sama mukava jätkä kuin aina ennenkin. Mutta olis ihanaa kun se sen osaaminen ja taso ihan oikeesti pääsis esiin!