Perjantai! Onneksi pääsin kotiin ajoissa tänään. Kävin Napin kanssa tunnin lenkin metsässä ja katselin kun se loikki lumessa. Siitä tulee aina niin hyvä mieli. Itse sai ajatella omia juttujaan koiran nuuskutellessa ja spurttailessa irti. :)

Ollut sinällään kiva viikko, kun oon saanut vapaa-ajalla keskittyä vaan koiraan. Mikko on reilun viikon kiinni työssään. Naperon kanssa olen tehnyt niin pieniä tokotreenejä kuin myös niitä damitreenejä. Olen ottanut sekä damien palautustreenejä että damin kantamistreenejä. Ja ne on menneet hyvin! Melkein tekisi mieli kokeilla miten käy kun koira on irti, mutten sittenkään taida vielä uskaltaa. Miten musta tuntuu että tästä tulee ongelma? Jossain vaiheessa voi olla niin, että koira kyllä osaa mutta ongelma on ja kasvaa emännän korvien välissä...
(vai onko jo nyt? Pitäisi mennä kasvattajaa moikkaamaan!)
Oon jo miettinyt että saisi se perheen metsästäjä ja lihansyöjä alkaa treenaamaan itse koiraansa! (heh heh heee! Ole hyvä, tuossa sulle valmiiksi pilattu koira!)

Mutta niin se vaan on ettei anna sisu periksi. Ei pysty ei kykene. Sisällä Nappi tuo edelleen suoraviivaisesti ja nopeasti. Lenkillä kantaa damia ok. Jatketaan tätä vielä jonkin aikaa. Jos sitten irti ollessaan ei damia mulle tuo niin sehän on selvää keskisormen nostamista ja haistattelua. Ja silloin ei kunnian kukko laula!

Tokotreenejä olen tehnyt tosiaan kanssa. Lähinnä kasvattanut koiran keskittymiskykyä  ja kestävyyttä. Ollaan otettu ainakin paikalla oloa ja perusasentoa. Luoksetulotreenejä olen ottanut koiran ollessa irti.

Remmilenkeillä ollaan käyty myöskin ja sehän nyt ei oo kovin kaunista katseltavaa. En tiedä onko meidän kulmilla joku juoksuinen narttu vai liittyykö kaikki tähän uuteen viehättävään piirteeseen eli jalan nostoon. (veikkaan jälkimmäistä)
Nape nimittäin on ihan hullu kaikkiin hajuihin. Etenkin jos joku koira on kävellyt vasta samaa reittiä tai kävelee ohi. Nappi alkaa nuuskutteleen jälkiä, vinkuu, pomppii, kiskoo... Tosi rentoja kävelylenkkejä siis. Mielummin teenkin niin, että kävelin tuonne lähimetsään ja päästän tuon hormoonihirviön irti. Hih. Onneksi sillä ei oo pantaa jotenka mahdolliset jälkiseuraamukset ei niin helpolla tule emännän kotioven taakse! Heh heh!

(ja joo, se oli VITSI!)

Mukavaa viikonloppua vaan kaikille! Rentoutukaa ja nauttikaa olostanne! Mulla on taas koko viikonloppu menoja- koiramenoja. No olipa yllätys.