Sunnuntaina lähdettiin sitten porukalla treenaamaan. Halusin nähdä onko sisällä tehdyistä damitreeneistä ollut apua. No ei ollut!
Nappi lähti heti damin suuhun otettuaan toiseen suuntaan. Sain sen kuitenkin lopulta luokse, (huudettuani ja kiljuttuani aikani) jolloin kehuin ja palkkasin. Vaikka Nappi muuten irti ollessaan tulee nätisti luokse se ei toimi ollenkaan silloin kun sillä on dami suussa. Ihan kuin ei koskaan olisi käskyä kuullutkaan...
Tein sitten noutotreeniä hihnassa. Heitin damin ihan lähelle ja annoin Napille luvan mennä. Jos se lähti väärään suuntaan astun hihnan päälle ja pyysin luokse ja palkkasin.
Ok. Tiedän että usein käteni ojentuu kuin itsestään kohti damia. Olen sen tiedostanut aikoja sitten ja yritän päästä siitä eroon. Sisällä kun heitän Napille damia/lelua, se tulee korvat tötteröllä ja pää puolelta toiselle heiluen luokse rapsuteltavaksi. Ulkona se lähtee häntä suorana juokseen ihan toiseen suuntaan. En tajua?! Siis sillä ei käy edes mielessä lähteä tulemaan kohti mua.
Muutama kuva juniorista. Noita kuvia katsoessani päätin trimmata koiran. Ne hitsin korvakarvat on tosi vaikeat leikata. Pelottaa aina että tökkään sitä saksilla silmään. Se kun pyörittää päätä vaikka kuinka Mikko sille yrittää nakkia syöttää. Häntä on suht helppo trimmata, sekä napsia sieltä täältä pitkiä karvoja pois. Kun vielä ne korvat sais trimmattua niin olisin ihan tyytyväinen. Ei mun trimmausjälki varmasti mitenkään hienoa ole, mutta pikku hiljaa olen oppinut. Jospa se siitä.
Sivuprofiili, on se kehittynyt edellisistä kuvista
Kepin kanssa...
Kommentit